Murupiirakkaa

Mieheni on superherkkusuu, enkä jää kauas kakkoseksi. Meille on kehkeytynyt semmoinen vähän kieroutunut tapa, että jos toinen tekee toisen hyväksi jotain suurta vaivaa aiheuttavaa (esim. herää yöllä hakemaan toisen baarista :D) niin lupailemme sitten puolin ja toisin jotain vastapalveluksia. Tämä ei ole mitenkään pakollista emmekä pidä lukua onko kaikki jutut ”korvattu”, mutta tämmöinen tapa meille on suhteessamme tullut :) Se on vähän samanlainen juttu kuin se, että kun toinen kertoo jonkun todella ällistyttävän jutun tai väitteen, niin lyömme siitä vetoa. Tämä on osin ehkä kotoa isältänikin opittu tapa… Olemme mm. lyöneet 200€ vetoa siitä, minkä merkkinen minun yksi laukkuni on! :D Se veto sitten raukesi, kun en voinut viedä mieheni rahoja ihan tietoisesti.. ;) (olin tietenkin oikeassa).

Noh, mieheni lupaus on yleensä hartioiden hieronta, jota hän normaalisti inhoaa tehdä. Samoin käyvät esim. leffaan vieminen, minä saan päättää mitä tehdään koko viikonlopun ja muita tällaisia aikuismaisia juttuja… Minulla taas on yksi varma lahjus takataskussa, ja se on ehdottomasti leipominen. ”Leivon jotain hyvää” toimii lahjontana oikeastaan ihan missä tilanteessa vain, mutta tässä tapauksessa murupiirakka oli kiitos siitä, että mieheni tosiaan haki minut lauantaina yöllä baarista.

Olen kotoa pois muutettuani kerännyt suttuiseen ruutuvihkoon ja sen väliin kaikenmoisia kivoja reseptejä. Yleensä katson ohjeet netistä, parhaat päätyvät vihkoon mustaa valkoiselle, ja ihan huippu toppen- ohjeet löytyvät jo päästäni. Tätä Kakkutaikurin marjapiirakkaa tein kuitenkin ensimmäistä kertaa, kun mamman marjapiiras alkoi kyllästyttää. En ihan päässyt Kakkutaikurin sivuilta selvyyteen, että voiko ohjeita jakaa sellaisenaan, joten ohje tähän i-h-a-n-a-a-n piirakkaan löytyy tästä linkistä. Päädyin vadelmapiirakkaan siksi, kun mustikkapiirakkaa tulee tehtyä tosi usein, ja haluasin muutenkin, että marjavarastoni hupenisivat tasaisesti. Nyt on muuten pakastin tiukkana täynnä marjoja, puolukoitakin löytyi ämpärikaupalla kun kävin marjassa landella äidin ja isän kanssa. Talvivarastossa on nyt siis puolukat, mustikat, mansikat ja vadelmat. Tänä vuonna kaikki on itse poimittua, en luottanut tällä kertaa torimansikoihinkaan, kun niistä oli Aamulehdessä niin epäimartelevia juttuja ja muutaman boksin Hämeenkadulta ostettuani totesin, että maalta noukkien ainakin tietää saavansa tuoretta. Tässä piirakassa vadelmat ovat Yrjölän tilalta Hämeenkyröstä ja mustikat Nokian pusikoista :) Mustikoita heitin mukaan vähän ulkonäön vuoksi ja myös siksi, että vadelmat ovat hiukan kirpeitä. Tuossa pohjan taikinassa on kuitenkin sen verran reilusti voita ja sokeria, että tasapaino pelasi oikein hyvin muutenkin. Tuo päälle tuleva muru on muuten sellaista, että jos sitä jää yli niin loput voi pakastaa ja käyttää myöhemmin. Teen murun yleensä käsivaralla ja usein sitä tulee liikaa. Nytkin pakkasessa on muutama epämääräinen muru-nyssäkkä odottamassa seuraavia leivontakeikkoja.

IMG_3385 IMG_3386 IMG_3387

Kuten kuvista arvata saattaa niin piirakasta tuli taivaallisen ihanaa, teen ehdottomasti toistekin tällä ohjeella! Kiitos siis Kakkutaikurille mainiosta ohjeesta.

Pian pitäisi alkaa valmistautua pikku reissuun, lähden näet Pohjanmaalle tapaamaan ihania ystäviäni :) On tosi ihanaa, että vaikka asumme kaukana toisistamme niin pidämme silti yhteyttä ja näemme säännöllisen epäsäännöllisesti. Luvassa on megalomaanista juoruilua ja syöpöttelyä. Sunnuntaina vuorossa on muuttohommat. Siispä mukavaa viikonloppua kaikille!

-Marianna

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Murupiirakkaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s