Pyöräilevä plikka

Olen viime aikoina taas löytänyt uudestaan intoa pyöräilyyn. Viimeisen viikon aikana kilometrejä tuli noin 80. Lenkkeily on ollut jo vuosikausia minulla hyvin epäsäännöllistä, ja en kertakaikkiaan vieläkään ole päässyt kiinni siihen ihanaan euforiaan, jonka juoksemalla kuulemma voi saavuttaa (?). Myöskään en ole kokenut tunnetta, että askel suorastaan kevyesti lentää. Aina se lenkille lähtö ja (lähes aina) siellä olo on tylsää ja tuskaista. Jotenkin eniten lenkkeilyssä harmittaa se, että juokseminen on jotenkin päämäärätöntä. Että nyt kierretään tämä lenkki tai pahimmassa tapauksessa käydään jossain kohdassa ja mennään samaa tietä takaisin. Pyöräily sentään, tuo paikasta toiseen menemisen kuningaslaji, on aivan toista maata! :D Kivointa pyöräilyssä on se, että lajissa yhdistyy liikunta ja paikasta A paikkaan B pääseminen. Nytkin viime viikon kaikki pyörälenkit ovat olleet sellaisia, että menen jonnekin pyörällä, teen siellä jotakin ja palaan sitten kotiin. Voilá! Asun aika kaukana Tampereen keskustasta joten yleensä asioinnit suuntautuvat keskustaan tai sitten yliopistolle, joka on keskustan toisella puolella. Eräänä aamuna muuten luennolle mennessäni huomasin reitillä, että yksi silta oli purettu. Siinäpä sitten ihmettelin, että mitäs perhanan reittiä tästä pitäisi kiertää. Joku hämäräperäinen opaste oli laitettu superjyrkkää ylämäkeä kohti, ja aloin sitten puuskuttaa pyörääni tuota mäkeä ylös. Iltapäivällä palatessani samaa reittiä, huomasin että mäen päälle ei olisi tarvinnut kiivetä. Jes.

Sairasloman aikana en aluksi juurikaan liikkunut pieniä kävelylenkkejä lukuunottamatta. Eikä olisi muuta kyllä jaksanutkaan. Kun haavat suussa paranivat niin aloin sitten tehdä ensin vähän kevyempiä pyöräilyjä ja nyt neljä viikkoa leikkauksen jälkeen olen päästellyt jo ihan huolella menemään. En ole koskaan sopinut siihen sakkiin, joka esim. töihin mennessä voisi pyöräillä farkut jalassa ja jakku päällä työmatkan. Minulle työmatka on liikuntaa ja pukeudun aina sen mukaisesti. On se mukavampi hikoilla treenipaitaan kuin arkikäyttöön tarkoitettuihin sisävaatteisiin, vai?

Pitää vielä vähän pullistella peilinkin edessä, höhöö. Lähes jokainen Instagram-kuvanikin viime aikoina on ollut pyöräilystä. Ei niinkään siksi että haluaisin erityisesti elvistellä vaan siksi, että mielestäni Pyynikillä pyöräilystä on mielenkiintoisempaa julkaista kuva kuin sohvalla kirjan lukemisesta ;) Sivuhuomautuksena vielä tähän allaolevaan kuvaan, että tuo vaaleansininen paita on osa Rukka-kerrastoa, jonka olen saanut muutamia vuosia sitten veljeltäni joululahjaksi. On aivan loistava setti, hiki ei jää iholle vaan todellakin lupauksen mukaisesti siirtyy ulompiin kerroksiin. Tämän paidan lisäksi pidän yleensä ohutta pitkähihaista paitaa näillä keleillä. Nytkin kun pyöräilin tien varjoisella puolella niin tuuli oli sen verran viileä, että sormia paleli vaikka olikin muuten tosi kaunis sää!

 IMG_3381

Kävin eilen ekaa kertaa tänä syksynä katselemassa puolukoita, tai siis keräämässä niitä. Täällä kaupungissa kun lähtee marjaan niin se paikan löytäminen on aina ihan hakuammuntaa. Ja jos löytää jonkun edes säällisen paikan niin yleensä siellä on joku jo käynyt. Aina olen kuitenkin jotain saanut ja eilen kun uhrasin ensin tunnin hyvän paikan etsimiseen, niin saaliiksi lopulta tunnin metsässä rämpimisellä sain ihan näin paljon marjoja:

IMG_3380

Ja lisäksi ehkä viisi kitukasvuista kanttarellia. Tänään aion kuitenkin tehdä uuden täsmäiskun ja rämpiä vielä pidemmälle metsään. Täällä Tampereen seudulla olen sen ainakin huomannut, että kovin kauas ihmiset eivät jaksa marjaan mennä. Eli mitä läpitunkemattomampi ja kaukaisempi pusikko, sen suurempi todennäköisyys on löytää jotain. Jospa siis saisin edes pari kolme litraa lisää, niin olisin happy happy. Ihan hirveästi puolukoita emme mieheni kanssa syö, lähinnä puolukkahilloa joidenkin tiettyjen ruokien kanssa tulee tehtyä. Ja nytkin, kun meillä on vielä vähän viime syksyn puolukoita, niin niistä varmaan 50% on syöty tässä kesän ja alkusyksyn aikana. Vitamiinejahan näissä on reilusti ja mikäpä muutenkaan sopisi paremmin kastikeruuan kanssa kuin puolukkahillo, mm mm!

Nyt TAAS kandin kimppuun. Tai sitä ennen vielä vähän alaleukailua (isäni vuoden vitsi) tuolla oikomishoitoa- bloggauspuolella.

-Marianna

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s